Tilinpäätöstietojen mukaan päivittäiskauppaa harjoitti meillä vuonna 2012 kaikkiaan noin 2400 yritystä (tol 471). Jos rajapyykkinä käytetään EU:n pkt-rajaa liikevaihto 50 miljoona euroa, löytyi tilastosta tällaisia yritystä 67 kpl. Nämä isot yritykset kahmaisivat kuitenkin peräti 74 % päivittäistavaroiden liikevaihdosta! Vuosituhannen vaihteesta, on kaupan keskikoko kasvanut yli 150 %. Voisi siksi kuvitella, että kaupan tehokkuus on hyvä ja parantunut koko ajan. Näin ei kuitenkaan ole. Päivittäiskaupasta löytyy outoa kehitystä.

Esimerkiksi se, että päivittäiskaupassa myyntikate oli 28 % vuonna 2012 kun se vielä vuosituhannen vaihteessa oli 22,6 %. Lisäys on uskomattomat 24 %! Liiketulos on kuitenkin pysytellyt koko ajan 2 – 3,5 %:n tuntumassa, sillä myös kaupan kulut ovat nousseet tasaisesti.

Vaikka yritysten koko on kasvanut, ei henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta ole alentunut. Myöskään vaihto-omaisuuden kierto ei ole parantunut. Kauppakoon kasvu ei ole tuonut tuottavuushyötyjä kuten olettaisi. Kaiken lisäksi henkilöstökulut ovat kasvaneet erityisesti isoissa yrityksissä. Tämän ohella ryhmä ”muut kulut” on noussut henkilöstökuluja suuremmiksi. Kasvua niissä oli peräti 61 %!

Vähittäiskauppa kilpailee valikoimien runsaudella

Suomalaisten palkat ovat nousseet vuosituhannen vaihteesta yli tuplasti hintoihin nähden. Ostovoima on parantunut ja kaupan myyntikatteen lisääntymisen yksi peruste onkin se, että ruuan hinta ei ole keskimäärin ongelma.

Kun kauppa käy hyvin, on aika luonnollista panostaa tarjonnan runsauteen. Kaupan kilpailua käydään laajentamalla valikoimia ja erityisesti pitemmälle jalostettujen kalliimpien tuotteiden osuutta sortimentissa. Hintakilpailuun ei ole edelleenkään tarvetta.

Laajeneva valikoima aiheuttaa kuitenkin salakavalasti lisäkuluja logistisessa käsittelyssä ja varastoimisessa. Kaupan ongelma on siinä, että sortimentin runsaudella on jatkuva taipumus paisua yli kriittisen rajan. Juuri tämä aiheuttaa eniten tehottomuutta, joka ilmenee kulujen kasvuna. Muiden kulujen kasvu on kuin lisäkilot vyötäröllä. Ne heijastelevat valikoimien ”lihomista” ja ovat merkki elintasosta, jossa päivittäisostokset eivät ole uhka jokapäiväiselle toimeentulolle.

Myös bonuskortit aiheuttavat lisäkuluja. Kanta-asiakasjärjestelmän ylläpidon täytyy olla kallista kun ajattelee kortin haltijan saamaa tarjousten, asiakaslehtien ja alennuskuponkien määrää ja tähän kaikkeen tarvittavia tietojärjestelmiä. Kriittisesti voi kysyä, mitä mieltä on kerätä asiakkailta ylihintaa ja palauttaa siitä osa. Kuluttaja hyötyisi varmasti enemmän bonusvapaasta myyntihinnasta. Nykyisen menettelyn hyötyjä on vain kauppa. Milloin tuleekaan hetki, jolloin kuluttaja kyseenalaistaa tämän bluffin!

Alkoholi ruokakauppaan olisi oiva apu

Yhtenä syynä myynnin keskittymiseen suuriin myymälöihin on alkoholipolitiikkamme. Isojen kauppojen yhteydessä on Alkon myymälä. Todellisuudessa alkoholit siis myydään päivittäiskaupassa mutta eristetyissä tiloissaan. Tämä vaikeuttaa pienten myymälöiden kehittymistä. Alkon ja kaupan erilliset tilat ja henkilöstö heikentävät tuottavuutta ja nostavat kustannuksia. Tältä osin kaupan toimintatapa poikkeaa eurooppalaisesta käytännöstä.

Olisiko aika tunnustaa nykytilanne ja tehdä johtopäätökset? Monopolin purkamisessa on vain voittajia. Valtio pääsee eroon raskaasta myyntiverkostosta, kauppa lisää tehokuuttaan, pienet kaupat pääsevät samalle viivalle, ihmiset saavat juomansa lähempää, kauppamatkat lyhenevät, tasa-arvo lisääntyy, jne.